Kirja: Riskiraja
Kirjailija: Ilkka Remes
Painovuosi: 2010
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265
Riskiraja on Ilkka Remeksen nuorille suunnatun kirjasarjan kahdeksas, itsenäinen osa. Ilkka Remes (oikealta nimeltään Petri Pykälä) on suomalainen kirjailija, joka tunnetaan jännitysromaaneistaan.
Kirjan päähenkilö 14-vuotias Aaro Korpi on tullut viettämään syyslomaansa kotikaupungistaan Brysselistä Porvooseen mummonsa luokse. Äkillisen rahapulan takia Aaro käyttää pikavippiä ja välikätenä toimii kirjan toinen päähenkilö, hänen ystävänsä Niko Aula. Pojat jättävät velat maksamatta ja saavat peräänsä virolaisen pikavippiyhtiön. Pikavippiyhtiö tarjoaa pojille mahdollisuutta kuitata velkansa tekemällä heille töitä. Pojat päättävät ottaa tarjouksen vastaan, ja yhteistyö sujuukin alkuun alkuun hyvin, mutta saa odottamattoman käänteen Tallinnan laivamatkalla. Samaan aikaan maailmanpolitiikassa tilanne kiristyy, kun Lähi-idässä Iran uhkaa ydinsotaan varustautumalla ja Venäjällä valmistellaan biologisia aseita. Pikavippiyhtiön miehet teeskentelevät olevinaansa mattoliiketoiminnassa ja antavat Aarolle ja Nikolle vanhan persialaisen maton ja poronsarvikynttilänjalan kuljetettavaksi lentäen Frankfurtiin. Lennon aikana pojat huomaavat kynttilänjalan sisälle kätketyn salaisen luukun, jonka sisällä on bioaseampulli. Tämän tajutessaan Aaro tekee kaikkensa saadakseen koneen kääntymään takaisin Helsikiin. Lopulta kone kääntyy takaisin ja tämän tajutessaan koneessa oleva venäläisagentti, joka myös haluaa ampullin, kaappaa koneen ja käskee sen lentää Pietariin. Venäjällä pojilta varastetaan ja tajuttuaan tilanteen vakavuuden he tekevät kaikkensa saadakseen sen takaisin.
Kirjassa seikkaillaan Aaron mummon kotikulmilla Porvoossa, varakkaiden alueilla Espoossa, Virossa Tallinnan lähistöllä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Venäjällä Pietarin alueella ja lopussa juostaan niin lujaa kuin jaloista lähtee Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa. Tapahtumapaikat kuvaillaan selvästi ja koko ajan tietää, että missä mennään.
Kirjan tarina sisältää paljon merkityksettömiltä tuntuvia yksityiskohtia, kuten automalleja, lennon numeroita ja lentoyhtiöitä. Jopa tyypilliset äänekkäät suomalaisturistit lentokoneessa on mainittu. Nämä yksityiskohdat tuovat toden tuntua kerrontaan. Kirjan alussa tarina kehittyy uskottavasti, mutta loppua kohden se muuttuu enemmän fiktiivisemmäksi ja uskottavuus alkaa hiipua, jolloin lukukokemus alkaa kärsiä.
Riskiraja on kirjoitettu hyvin, joten sitä on helppo ja mukava lukea. Tarina ei jää missään vaiheessa jumittamaan paikoilleen, vaan päinvastoin kirja etenee kokoajan sopivaa tahtia ja siinä pysyy helposti tapahtumien mukana hyvän kuvailun ansiosta. Tarinassa on paljon henkilöiden välisiä vuoropuheluja, jotka jäsentelevät tarinaa ja kuljettavat sitä eteenpäin. Kirjan ainoa huono puoli oli jo mainitsemani lopetuksen fiktiivisuus, sillä tarina menee jo liian epäuskottavaksi siinä vaiheessa, kun Aaro on yhteydessä puhelimitse Yhdysvaltain presidentin kanssa. Kirja oli kokonaisuutena viihdyttävä ja positiivinen lukukokemus.
