Tekstin tyyli

Tekstin tyyli

Sana tyyli tarkoittaa laajasti ymmärrettynä jonkun henkilön tai jonkin aikakauden tyypillistä ilmaisutapaa. Tekstin tyyli määräytyy paljolti sen mukaan, mikä on kyseisen tekstin tehtävä. Tyyli on kielenkäyttöä, joka ottaa huomioon viestintätilanteen. Tyyliin vaikuttaa esimerkiksi esitettävä asia, esittämistapa, käyttötarkoitus, esittämiskanava, esittäjän persoona sekä sanoman vastaanottajat. Kaikki tyylit eivät sovi kaikkiin tilanteisiin esimerkiksi kirjakieli ei sovi jokapäiväisiin puhetilanteisiin. Yleisesti käytettyjä tyylikeinoja ovat muun muassa ironia, satiiri, parodia, groteski, burleski ja pateettisuus – ne ovat hyvin lähellä toisiaan ja esiintyvätkin usein toisiinsa sekotettuneina.

Kurssipalaute

Toivoin kurssin alussa hieman lisää sujuvuutta tekstintuottamiseen. Onnistuin kurssin tavoitteessani hieman. Kurssilla pääsi kirjoittamaan paljon ja siitä on huomattava apua tulevalla koeviikolla. Kurssi oli mukavasti ensimmäisessä jaksossa ja kirjoittamiseen tottui jo heti ensimmäisien kouluviikkojen aikana.

Mielestäni mielipidekirjoitus ja esseekirjoitukset onnistuivat parhaiten. Niitä oli mukava kirjoittaa. Hankalin tehtävä oli tiivistelmä. Tehtävänanto oli hieman epäselvä, teksti oli hankala tiivistää ja ohjeistusta olisi voinut olla enemmän.

Kaikki tekstit kirjoitettiin blogiin ja se oli hyvä tapa tälle kurssille. Keskeneräisiä tekstejä oli helppo jatkaa kotona, eikä tarvinnut pelätä, että ne häviäisivät. Blogikirjoittamisen ansiosta ei myöskään tarvinnut pelätä, että unohtaisi jotain tekstistä. Jos tekstistä unohtui jotain, niin yksinkertaisesti lisäsi sen sinne. Jos kurssilla olisi kirjoitettu konseptille, niin tämä ei olisi ollut mahdollista. Oli hyvä, että kaikki tunnit käytettiin kirjoittamiseen, sillä teoriasta tuskin olisi ollut hyötyä. Tehtäviä oli juuri sopivasti ja aiheet tehtävätyypit olivat hyviä.

5. Essee: iPad: Et tarvitse sitä, mutta haluat sen

Vuonna 2010 amerikkalainen tietotekniikkayhtiö Apple julkaisi ensimmäisen taulutietokoneensa iPadin. Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa jonottivat kauppojen ulkopuolella saadakseen itsellensä tämän uuden tablettitietokoneen, jota jotkut kutsuivat kannettavan tietokoneen tappajaksi. Vielä silloin kyseinen laite ei kiinnostanut minua ollenkaan. Vanhempani lupasivat minulle jo vuosia aikaisemmin, että kun pääsen lukioon, niin minulle hankitaan kannettava tietokone. Viime hetkellä kuitenkin päätin, että valitsisin mielummin iPadin. Niinpä heinäkuussa 2012 Applen iPad 2 lähti mukaamme kaupasta. Kyseinen laite on ollut perheessämme lähes jatkuvassa käytössä.

Walter Isaccsonin kirjassa "Steve Jobs", luvussa 37 "iPad: kohti PC:n jälkeistä aikakautta" mainitaan, että iPad ei ollut ensimmäinen taulutietokone. Taulutietokoneita oli jo vuonna 2002, mutta ne eivät vielä silloin kiinnostanut juurikaan ketään. Applen sen aikainen toimitusjohtaja Steve Jobs ilmoitti, että "meillä ei ole mitään suunnitelmia taulutietokoneen tekemiseksi". iPadin suunnittelu alkoi vuonna 2007 vaikka patenttihakemus "neliskulmaiselle, elektroniselle taululle, jossa on pyöristetyt reunat" oli jo jätetty vuonna 2004. Kun julkistus tilaisuus koitti tammikuussa 2010, valkokankaalle oli heijastettu kuva, jossa oli iPhone ja kannettava tietokone ja niiden välissä kysymysmerkki. Jobs sanoi: "Herää kysymys, mahtuuko tähän väliin jotakin muuta?" Hän jatkoi: "Sen "jonkin" pitäisi olla hyvä nettiselailussa, sähköpostin käytössä, valokuvien, videon ja musiikin käsittelyssä ja toistamisessa sekä peleissä ja sähköisissä kirjoissa". Tällä lauseella hän kuvaili juuri ne asiat mitkä mielestäni iPad tekee nopeasti ja täydellisesti.

Olen ollut erittäin tyytyväinen iPadiin. Se on ollut yksi parhaimpia hankintojani. Siitä on ollut paljon hyötyä lukiossakin. Olen kirjoittanut sillä lähes jokaisen kirjoitelman, jonka olen lukiossa kirjoittanut. iPad on monipuolinen ja helppokäyttöinen. Sitä on helppo kuljettaa mukana ja sen akku kestää kauan. Olen puhunut sillä satoja tunteja Skype- ja Facetime-puheluja. Se on kulkenut mukanani jokaisella yli sadan kilometrin pituisella matkalla viihdykkeenä. Mutta silti loppujen lopuksi ei iPad yksinkertaisesti pysty korvaamaan pöytätietokonetta kokonaan. Se ei korvaa televisiota sarjojen ja videoiden katselussa, se ei korvaa Playstationia pelien pelaamisessa, eikä se korvaa pöytä- tai kannettavaa tietokonetta juurikaan missään osa-alueella, se ei oikeastaan korvaa mitään. Mutta se silti yhdistää täydellisesti hieman näitä kaikkia, ja siitä juuri syystä se on täydellinen laite illalla kotisohvalla istuessa ja rentoutuessa.

4. esseekirjoitelma Miltä lentoliikenteen tulevaisuus näyttää? (vihkon tehtävä 3)

Ihmiset matkustavat joka vuosi yhä useammin ulkomaille. Kulkuvälineeksi valitaan entistä useammin lentokone, sillä lentäminen on ylivoimaisesti nopein ja turvallisin tapa matkustaa. Lentolippujen hinnat vaihtelevat, ilmatilat täyttyvät yli 5000 koneen ollessa jo pelkästään Euroopan taivaalla samaan aikaan, lentokentät ympäri maailmaa ruuhkautuvat miljoonista eri kansallisuuksia edustavista ihmisistä päivittäin, mutta silti kaikesta tästä selviydytään päivittäin ilman suurempia ongelmia. Mutta jatkuuko tämä?

Lentoliikenne lähti hurjaan nousuun 90-luvun loppupuolella halpalentoyhtiöiden tuodessa lentomatkustamisen lähes jokaiselle mahdolliseksi, ja tämä nousu jatkuu yhä. Vielä pari kymmentä vuotta sitten ollut lentomatkustamisen harvoille tarjolla ollut glamouri on nykyisin jo kuihtunut ja vaihtunut karuun palveluun ja ahtaisiin matkustamoihin halpalentoyhtiöiden valmistautuessa astumaan valtaan. Tämä on aiheuttanut suurta päänvaivaa vanhoille "perinteisille" lentoyhtiöille, kuten esimerkiksi SAS, Air France, KLM, Finnair ja Alitalia, joiden on pakko reagoida halpalentoyhtiöiden kuten Easyjet, Norwegian ja tietenkin halpalentoyhtiöiden kuninkaan Ryanairin halpaan hintatarjontaan laskemalla omien lippujen hintaa. Samaan aikaan "perinteisten" lentoyhtiöiden pitäisi pystyä ylläpitämään mainettaan, ja tämä on erittäin hankalaa kilpailutilanteen kiristyessä ja polttoaineen hintojen noustessa korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Tästä alkaa lumipalloeffekti, sillä lippujen hinnan laskeminen aiheuttaa sen, että lentoyhtiön tulot laskevat, joka taas aiheuttaa sen, että pitää aloittaa säästötoimiet, joka taas aiheuttaa sen, että pitää aloittaa YT-neuvottelut ja työntekijöitä joudutaan irtisanomaan, joka taas saattaa johtaa siihen, että työntekijät alkavat lakkoilemaan. Monessa lentoyhtiössä kilpailuun on reagoitu ja tulos ollaan jopa saatu plussan puolelle. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää tässä julmassa taistelussa ja joillekin konkurssi on lähes estämätön. Esimerkki tästä on 66 vuotta operoinut unkarilainen Malév, joka meni konkurssiin helmikuussa 2012. Onneksi tällä hetkellä näyttää siltä, että pahin on takana, mutta vielä on paljon tehtävää.

Samaan aikaan, kun Euroopassa lentoyhtiöt yrittävät selviytyä talouskriisin keskellä, Aasiassa lentoliikenne on lähtenyt erittäin jyrkkään nousuun. Tätä nousua johtaa malesialainen halpalentoyhtiö AirAsia, jonka vuonna 2001 osti Tony Fernandes yhden ringgitin (0.22€) hintaan ja perusti siitä koko Aasian suurimman halpalentoyhtön. Valitettavasti Aasiassa lentoturvallisuussäädökset eivät ole samaa tasoa kuin länsimaissa ja siitä syystä moni aasialainen halpalentoyhtiö on EU:n mustalla listalla.

Matkustajan näkökulmasta lentomatkustus on lisääntymässä, mutta ilmailualalle työllistymään pyrkivän näkökulmasta tulevaisuutta on vaikea arvioida. Lentoyhtiöt tilaavat jatkuvasti uusia lentokoneita ja lentoasemia laajennetaan, mutta työpaikkamarkkinoilla on hiljaista. Harva lentäjäksi valmistunut saa työpaikan heti valmistuttuaan ja vielä harvempi saa työpaikan Suomesta. Monet vasta valmistuneet lentäjät joutuvat lähteä maailmalle työn perässä. Lentoemännätkin joutuvat elämään epävarmuudessa, jopa Finnair on ilmoittanut käyttävänsä henkilöstöfirmojen lentoemäntien palkkauksessa kulujen säästökeinona.

Monen liikennevälineen, kuten myös ilmailun kasvua hidastava asia on öljy. Öljyn hinnan noustessa polttoainekulutusta pyritään laskemaan mahdollisimman paljon ja ilmailussa tänä huomataan monella eri tavalla, esimerkiksi lyhentämällä lentokoneiden lähestymisreittejä ja suorentamalla lentoreittiä mahdollisimman suoraksi. Lentokoneet kuluttavat paljon kerosiinia, mutta eivät silti kokonaisuudessa saastuta luontoa läheskään yhtä paljon kuin tieliikenne.

Ilmailun teknologia on ottanut suuria harppauksia viime vuosikymmenen aikana. Polttoaineenkulutuksen on lähes puolittunut siitä, mitä se oli 80-luvulla. Biokerosiinin valmistukseen on alettu panostaa ja lentokoneen rakennusmateriaalina on alettu käyttää kevyttä, mutta vahvaa hiilikuitua. Teknologian kehityksen ansiosta sääkään ei ole enää ongelma, sillä nykyisin lentokoneet pystyvät laskeutumaan erittäin sankassa sumussa. Yksi suurinpia uhkia ovat luonnonkatastrofit. Eurooppa sai tästä hyytävän esimerkin huhtikuussa 2010 Eyjafjallajökullin tulivuoren purkautuessa. Useimpien Euroopan maiden ilmatilat jouduttiin sulkemaan kokonaan tulivuoren syöstessä moottoreille vaarallista tuhkaa 8,5 kilometrin korkeuteen. Ilmatila oli suljettuna vain noin viikon, mutta aiheutti yhteensä miljarditappiot lentoyhtiöille. Euroopan lentoasemilla vallitsi täysi kaaos, kun yli 95,000 lentoa piti perua.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten lentoliput piti käydä ostamassa matkatoimistosta ja lennoilla tarjottavat ateriat ja virvokkeet sisältyivät lipun hintaan. Nykyisin liput voi ostaa netistä tietokoneella tai puhelimella ja kaikki lennolla tarjottavat palvelut ovat hinnoiteltu erikseen. On jopa esitetty, että WC-käynneistä lentokoneessa pitäisi maksaa erikseen ja lennoille myytäisiin seisomapaikkoja. Ilmailun historia osoittaa, että lentoliikenteen tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta varmaa on se, että lentoliikennettä harjoitetaan jossain muodossa. Sanoihan brittiläinen Tv-juontaja Jeremy Clarkson:kin "On hassua, että tänä päivänä me menemme museoon katsomaan tulevaisuuttamme" viitaten tällä jo käytöstä poistettuun yliäänimatkustajakone Concordeen.

3. Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista Lue romaani, ymmärrät muita (Tiede 8/2012)

Tutkimuksen mukaan fiktiota lukevat ymmärtävät paremmin sosiaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. Kuvitteellisessa tarinassa olevaan henkilöön on helppo samaistua, ja se saattaa pistää lukijan asenteet ja käyttäytymisen uusiksi. Kirjat voivat myös parantaa suvaitsevuutta, jos esimerkiksi päähenkilö on afroamerikkalainen tai homoseksuaali. Lukeminen voi poistaa stressiä. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan lukeminen poisti stressiä puolessa tunnissa yhtä paljon kuin samanpituinen joogahetki tai televisiokomedia. Sanavarasto rikastuu lukemalla. Harvinaisia sanoja on huomattavasti enemmän tiedeartikkeleissa kuin aikuisten kirjoissa, joissa on kuitenkin paljon harvinaisia sanoja esimerkiksi normaaliin puhetekstiin verrattuna.

2. Veden tuhlaus on lopetettava

Juomavedeksi kelpaavaa vettä on maailmassa prosentuaalisesti todella vähän: kaikesta maapallon vedestä vain 3% on makeaa vettä ja tästä kolmesta prosentista vain 1% on helposti hyödynnettävissä. Yksi asia,  mitä en ymmärrä, on se, että Suomessa ja muissa länsimaissa sitä yhtä prosenttia tuhlataan. Hyvä esimerkki tästä on vessa. Suomalainen käyttää noin 144 litraa vettä vuorokaudessa, josta 40 litraa menee vessaan. Se on 40 litraa puhdasta, täysin juomakelpoista vettä. Karkeasti laskettuna tämä on yli 14 000 litraa vettä vuodessa. Herää kysymys: Mitä järkeä tässä on? Suomi on yksi teknologian huippumaita, mutta silti meillä on tämänkaltainen vanhanaikainen ja systeemi.

Yksi korvaava ratkaisu voisi olla, että suihkussa käytetty vesi kierrätettäisiin säilömällä se säiliöihin ja odottaisi siellä, kunnes joku käyttää vessaa. Kun säiliö täyttyisi, vesi yksinkertaisesti valuisi viemäriin.

Myös ruuan pois heittämistä voidaan pitää veden tuhlauksena, sillä ruuan kasvattamiseen ja tuottamiseen kuluu uskomattomia määriä vettä. Ruoan mukana tuhlaantuvan veden määrää on havainnollistanut virtuaaliveden käsitteen luonut brittiläinen professori John Anthony Allan. Kupilliseen kahvia kuluu 140 litraa vettä. Juuston tuottaminen taas vaatii 5 000 ja naudanlihan 15 000 vesilitraa kiloa kohti, Allan laskee. Viljelemiseen käytettävän veden määrää voitaisiin vähentää esimerkiksi siirtämällä viljelytuotantoa runsassateisille alueille.

En sano, että vedenkulutuksessa pitäisi alkaa pihistellä tai että se pitäisi lopettaa kokonaan, mutta sille, että vessa vedetään puhtaalla vedellä pitäisi tehdä ensimmäisenä jotain ja nopeasti. Vettä saa ja kannattaa käyttää, kun meillä sitä on, mutta kohtuudella. Lappeenrannan Energia OY:kin kirjoittaa: "Käyttäessäsi vettä tarkoituksenmukaisesti ilman turhaa veden tuhlausta tai pihistelyä myös verkostot toimivat siten, kuin niiden pitää. Liiallinen veden säästö johtaa veden virtaaman vähenemiseen, jolloin veden viipymä verkostossa kasvaa ja veden laatu heikkenee erityisesti verkoston "latvaosissa"."

Tehtävä 1b

Pukuun sonnustautunut mies laski hitasti lehden ja katsoi tuijottavaa Emiliä suoraan silmiin. Emil käänsi katseensa pikaisesti pois ja hieman paniikissa alkoi kauhomaan lihakeittoaan suuhunsa. Keitto oli tulikuumaa ja Emil sylkäisi sen takaisin lautaselleen. Nyt kaikki tuijottivat häntä. Tarjoilija tokaisi vihaisesti "Tiedän, että pidät enemmän makaronilaatikosta, mutta ei se nyt noin pahaa voi olla". Emil ei katsonut tarjoilijaan, vaan tuijotti vain keittolautastaan. Emil nousi ylös ja poistui kuppilasta.

Ulkona alkoi taas ripsiä vettä. Emil käveli katua pari sataa metriä ja istui bussipysäkille odottamaan äitiään. Nyt vettä alkoi sataa kaatamalla. Emil tuijotti kenkiään ja silmäkulmassaan huomasi, että joku lähestyi häntä. Hän käänsi katseensa ylös ja tajusi kuka hänen edessään seisoi. Se oli pukuun sonnustautunut mies. Emil tuijotti häntä ja juuri kun hän oli avaamassaan suutaan, bussi tuli ja mies nousi siihen. Emil jäi tuijottamaan bussin perävaloja. kun hän kuuli takaantaan tutun äänen "Siinähän sinä olet. Kävin etsimässä sinua kuppilasta, mutta oletkin jo täällä." Emil kääntyi ympäri ja huomasi äitinsä. Äiti katsoi hämmentynyttä Emiliä hymyillen ja sanoi "Eiköhän lähdetä kotia kohti".

1a Miksi valitsin kurssin?

Valitsin tekstin tuottamisen-kurssin, koska olen huomannut, että koetilanteessa kirjoitan alkuun sujuvasti, mutta sitten yhtäkkiä homma pysähtyy kuin seinään,enkä keksi enää mitään kirjoitettavaa. Olen huomannut, että tämä johtuu siitä, etten kirjoita tarpeeksi. Toivoisin, että tämä kurssi korjaa kyseisen ongelman.

Sujuva tekstin tuottaminen on tärkeää lukiossa ja koulun ulkopuolella. Se on hyödyllistä, sillä lähes kaikkien kouluaineiden kurssikokeissa pitää kirjoittaa esseevastauksia. Työelämässä kirjoittaminen tulee varmasti vastaan, koska pitää kirjoittaa paljon sähköpostiviestejä, muistioita, työohjeita ja pöytäkirjoja.

Kurssin tehtävälista näytti muuten hyvältä, mutta valitettavasti vain yhdessä kohdassa luki "valitsemastasi aiheesta". Omavalintaisesta aiheesta kirjoitettavia tekstejä voisi olla edes yksi enemmän.

Apatosauruksen Maa

Kirja: Apatosauruksen Maa

Kirjailija: Miina Supinen

Julkaisija: WSOY

Julkaisuvuosi: 2010

MIKSI?: Koulussa piti äidinkielen kurssilla valita kirja luettavaksi. Valitsin  Miina Supisen Apatosauruksen Maan, koska se vaikutti mukavalta ja kevyeltä luettavalta, ja se vaikutti tarjotuista vaihtoehdoista kaikkein mielenkiintoisimmalta.

FIILIS: Kirja oli mielestäni kokonaisuudessaan melko sekava, mutta vielä sekavampia olivat novellien aiheet. Novellikokoelmassa on kolme osaa ja varsinkin ensimmäisen osan novellit olivat hyvin absurdeja. Monessa novellissa teemana oli negatiivisuus ja ne olivat masentavia.

Kitkerä – aistimellinen teos-novelli kertoo museossa työskentelevästä miehestä, joka joutuu paahtavalla kesähelteellä vahtimaan lasikuutioon sijoitettua muurahaispesää, joka on olevinaan taideteos. Homma on selvästi tylsin työ, mitä maailmassa on. Onko tämä novelli kirjailijan protesti nykyajan outoja ja tylsiä taideteoksia vastaan?

Novellit on kuitenkin kirjoitettu hyvin. Se auttaa pysymään novellien juonessa. Vaikka kirjan novellit olivat sekavia, niitä jaksoi lukea monta putkeen. En oikein tiedä, kenelle kirjaa voisi suositella. Varmaan jollekulle, joka haluaa lukea erilaisia ja omalaatuisia novelleja, sellaiselle, joka pitää lukemisesta outo ja hieman järkyttynyt virne kasvoillaan.

Tähdet: ***

Maailman kohtalo 14-vuotiaan käsissä

Kirja: Riskiraja
Kirjailija: Ilkka Remes
Painovuosi: 2010
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265

Riskiraja on Ilkka Remeksen nuorille suunnatun kirjasarjan kahdeksas, itsenäinen osa. Ilkka Remes (oikealta nimeltään Petri Pykälä) on suomalainen kirjailija, joka tunnetaan jännitysromaaneistaan.

Kirjan päähenkilö 14-vuotias Aaro Korpi on tullut viettämään syyslomaansa kotikaupungistaan Brysselistä Porvooseen mummonsa luokse. Äkillisen rahapulan takia Aaro käyttää pikavippiä ja välikätenä toimii kirjan toinen päähenkilö, hänen ystävänsä Niko Aula. Pojat jättävät velat maksamatta ja saavat peräänsä virolaisen pikavippiyhtiön. Pikavippiyhtiö tarjoaa pojille mahdollisuutta kuitata velkansa tekemällä heille töitä. Pojat päättävät ottaa tarjouksen vastaan, ja yhteistyö sujuukin alkuun alkuun hyvin, mutta saa odottamattoman käänteen Tallinnan laivamatkalla. Samaan aikaan maailmanpolitiikassa tilanne kiristyy, kun Lähi-idässä Iran uhkaa ydinsotaan varustautumalla ja Venäjällä valmistellaan biologisia aseita. Pikavippiyhtiön miehet teeskentelevät olevinaansa mattoliiketoiminnassa ja antavat Aarolle ja Nikolle vanhan persialaisen maton ja poronsarvikynttilänjalan kuljetettavaksi lentäen Frankfurtiin. Lennon aikana pojat huomaavat kynttilänjalan sisälle kätketyn salaisen luukun, jonka sisällä on bioaseampulli. Tämän tajutessaan Aaro tekee kaikkensa saadakseen koneen kääntymään takaisin Helsikiin. Lopulta kone kääntyy takaisin ja tämän tajutessaan koneessa oleva venäläisagentti, joka myös haluaa ampullin, kaappaa koneen ja käskee sen lentää Pietariin. Venäjällä pojilta varastetaan ja tajuttuaan tilanteen vakavuuden he tekevät kaikkensa saadakseen sen takaisin.

Kirjassa seikkaillaan Aaron mummon kotikulmilla Porvoossa, varakkaiden alueilla Espoossa, Virossa Tallinnan lähistöllä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Venäjällä Pietarin alueella ja lopussa juostaan niin lujaa kuin jaloista lähtee Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa. Tapahtumapaikat kuvaillaan selvästi ja koko ajan tietää, että missä mennään.

Kirjan tarina sisältää paljon merkityksettömiltä tuntuvia yksityiskohtia, kuten automalleja, lennon numeroita ja lentoyhtiöitä. Jopa tyypilliset äänekkäät suomalaisturistit lentokoneessa on mainittu. Nämä yksityiskohdat tuovat toden tuntua kerrontaan. Kirjan alussa tarina kehittyy uskottavasti, mutta loppua kohden se muuttuu enemmän fiktiivisemmäksi ja uskottavuus alkaa hiipua, jolloin lukukokemus alkaa kärsiä.

Riskiraja on kirjoitettu hyvin, joten sitä on helppo ja mukava lukea. Tarina ei jää missään vaiheessa jumittamaan paikoilleen, vaan päinvastoin kirja etenee kokoajan sopivaa tahtia ja siinä pysyy helposti tapahtumien mukana hyvän kuvailun ansiosta. Tarinassa on paljon henkilöiden välisiä vuoropuheluja, jotka jäsentelevät tarinaa ja kuljettavat sitä eteenpäin. Kirjan ainoa huono puoli oli jo mainitsemani lopetuksen fiktiivisuus, sillä tarina menee jo liian epäuskottavaksi siinä vaiheessa, kun Aaro on yhteydessä puhelimitse Yhdysvaltain presidentin kanssa. Kirja oli kokonaisuutena viihdyttävä ja positiivinen lukukokemus.

Referaatti uutisesta "Pekingin ilmanlaatu huonompi kuin ikinä ennen"

Ylen toimittaja Anniina Wallius kirjoittaa uutisessaan "Pekingin ilmanlaatu huonompi kuin ikinä ennen" (Yle Uutiset 13.1.2013), kuinka Kiinan pääkaupungin Pekingin ilmanlaatu on heikentynyt erittäin huonoksi. Tekstissä kerrotaan, että turvallisen ilmanlaadun raja on ylittynyt 30 - 45-kertaisesti, eikä lukema enää mahdu edes mitta-asteikolle. Jos ilmassa olevien pienhiukkasten määrä ylittää 50, niin ilmanlaatua pidetään jo huonona. Uutisen mukaan Pekingissä pienhiukkasten määrä on kohonnut 900:aan. Wallius kirjoittaa, että Pekingissä on jo kyllä havahduttu ongelmaan, esimerkiksi siirtämällä raskasta teollisuutta muualle.

Yle Uutiset