Veikko Huovisen kirjoittama "Veitikka" (Julkaistu 1971) on dokumentaarinen tutkielma kaikkien tunteman diktaattorin Adolf Hitlerin elämästä ja toiminnasta. Romaanissa käydään Hitlerin elämänkerta lapsuudesta ja vappaaehtoispalveluksesta ensimmäisessä maailmansodassa aina hänen aikaansa hirmuhallitsijana. Kaikki kirjan kymmenen kappaletta kertovat hänen eri elämänvaiheista eri näkökulmista. Huovinen viittaa eri lähteisiin monesti ja kirjan takaa löytyykin laaja viiteluettelo. Huovinen on tehnyt vaikuttavaa työtä kirjan taustatietojen kanssa. Hän on tutkinut monia asiakirjoja ja jopa itsekin käynyt haastattelemassa eri ihmisiä, jotka jossain vaiheessa elämäänsä tapasivat Hitlerin. Kirjassa on myös kuvia asiakirjoista, Hitlerin maalaamista maalauksista ja kuvia itse Hitleristä.
Kirjaa lukiessa oppii paljon uusia asioita Hitleristä. Ennen kirjan lukua tiesin hyvin vähän Hitlerin ajasta ennen hänen nousuaan diktaattoriksi. Tiesin, että hän oli taistellut ensimmäisessä maailmansodassa, mutten tiennyt, että hän oli mennyt sinne vapaaehtoisena. Osa kirjan tiedoista alkoi hieman epäilyttää. Luvussa neljä "Ypresin musta koira" kerrotaan, kuinka Hitler oli yksi rintaman pelätyimpia tarkka-ampujia, joka liikkui öisin ja hiipi syvälle vastustajan linjojen taakse tiedustelemaan. Itse en ole varma, että pitääkö tämä kertomus paikkansa, sillä etsin netistä sekä suomeksi että englanniksi tietoa tästä, mutten löytänyt mitään. Minua jäi vaivaamaan, onko tämä tarina Huovisen selvittämää faktaa vai täyttä fiktiota?
Se on itsestään selvää, että minun ja lähes kaikkien muiden mielestä se, mitä Hitler teki ollessaan vallassa, on väärin ja ihmisyyttä vastaan. Silti kirjaa lukiessa alkaa ymmärtämään, miten sitkeä veitikka Hitler oli. Jos hän halusi jotain, niin hän teki työtä sen eteen. Kirjaa lukiessa tajuaa, että Hitler oli pienenä aivan tavallinen poika. Itse en huomannut, että missä kohtaa kirjaa hän alkoi muuttua hulluksi, joka hänestä loppujen lopuksi tuli, mutta melko varmasti se tapahtui hänen ollessa nuori. Silloin hän tykkäsi kierrellä kahviloita ja aloittaa tulisia väittelyjä, joissa hän huusi naama punaisena ja kurkku suorana senttien päässä vastustajan kasvoista. Teos vaikutti mielipiteeseeni Hitleristä. Ennen pidin Hitleriä sairaana hulluna. Nykyisin pidän häntä sairaana nerona.
Kokonaisuutena Veitikka on yksi parhaimpia teoksia, joita olen lukenut. Aiheen kiinnostavuudesta ja etenkin Huovisen mustan huumorin ansiosta teosta oli miellyttävä lukea. Kirja opetti minulle paljon uutta Hitleristä, mutta kuten jo aikaisemmin kerroin neljännestä luvusta, jonka aitoutta on hankala selvittää, alkaa miettiä, että onko kaikki tieto totta. Vaikka tieto ei olisikaan totta, kirja on kirjoitettu niin hyvin, että helposti uskoo kaiken, mitä lukee. Hitler on henkilö, joka tulee aina herättämään ristiriitaisia tunteita, toisaalta vihaa ja halveksuntaa, toisaalta ihailua ja palvontaa. Hän on henkilö, jonka maailma tulee ikuisesti muistamaan. On hienoa, että Huovinen on tehnyt kovalla työllä hienon "elämänkerran" suoraan suomen kielelle tästä kaikkien tuntemasta hirmuhallitsijasta.
