Maailman kohtalo 14-vuotiaan käsissä

Kirja: Riskiraja
Kirjailija: Ilkka Remes
Painovuosi: 2010
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 265

Riskiraja on Ilkka Remeksen nuorille suunnatun kirjasarjan kahdeksas, itsenäinen osa. Ilkka Remes (oikealta nimeltään Petri Pykälä) on suomalainen kirjailija, joka tunnetaan jännitysromaaneistaan.

Kirjan päähenkilö 14-vuotias Aaro Korpi on tullut viettämään syyslomaansa kotikaupungistaan Brysselistä Porvooseen mummonsa luokse. Äkillisen rahapulan takia Aaro käyttää pikavippiä ja välikätenä toimii kirjan toinen päähenkilö, hänen ystävänsä Niko Aula. Pojat jättävät velat maksamatta ja saavat peräänsä virolaisen pikavippiyhtiön. Pikavippiyhtiö tarjoaa pojille mahdollisuutta kuitata velkansa tekemällä heille töitä. Pojat päättävät ottaa tarjouksen vastaan, ja yhteistyö sujuukin alkuun alkuun hyvin, mutta saa odottamattoman käänteen Tallinnan laivamatkalla. Samaan aikaan maailmanpolitiikassa tilanne kiristyy, kun Lähi-idässä Iran uhkaa ydinsotaan varustautumalla ja Venäjällä valmistellaan biologisia aseita. Pikavippiyhtiön miehet teeskentelevät olevinaansa mattoliiketoiminnassa ja antavat Aarolle ja Nikolle vanhan persialaisen maton ja poronsarvikynttilänjalan kuljetettavaksi lentäen Frankfurtiin. Lennon aikana pojat huomaavat kynttilänjalan sisälle kätketyn salaisen luukun, jonka sisällä on bioaseampulli. Tämän tajutessaan Aaro tekee kaikkensa saadakseen koneen kääntymään takaisin Helsikiin. Lopulta kone kääntyy takaisin ja tämän tajutessaan koneessa oleva venäläisagentti, joka myös haluaa ampullin, kaappaa koneen ja käskee sen lentää Pietariin. Venäjällä pojilta varastetaan ja tajuttuaan tilanteen vakavuuden he tekevät kaikkensa saadakseen sen takaisin.

Kirjassa seikkaillaan Aaron mummon kotikulmilla Porvoossa, varakkaiden alueilla Espoossa, Virossa Tallinnan lähistöllä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, Venäjällä Pietarin alueella ja lopussa juostaan niin lujaa kuin jaloista lähtee Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa. Tapahtumapaikat kuvaillaan selvästi ja koko ajan tietää, että missä mennään.

Kirjan tarina sisältää paljon merkityksettömiltä tuntuvia yksityiskohtia, kuten automalleja, lennon numeroita ja lentoyhtiöitä. Jopa tyypilliset äänekkäät suomalaisturistit lentokoneessa on mainittu. Nämä yksityiskohdat tuovat toden tuntua kerrontaan. Kirjan alussa tarina kehittyy uskottavasti, mutta loppua kohden se muuttuu enemmän fiktiivisemmäksi ja uskottavuus alkaa hiipua, jolloin lukukokemus alkaa kärsiä.

Riskiraja on kirjoitettu hyvin, joten sitä on helppo ja mukava lukea. Tarina ei jää missään vaiheessa jumittamaan paikoilleen, vaan päinvastoin kirja etenee kokoajan sopivaa tahtia ja siinä pysyy helposti tapahtumien mukana hyvän kuvailun ansiosta. Tarinassa on paljon henkilöiden välisiä vuoropuheluja, jotka jäsentelevät tarinaa ja kuljettavat sitä eteenpäin. Kirjan ainoa huono puoli oli jo mainitsemani lopetuksen fiktiivisuus, sillä tarina menee jo liian epäuskottavaksi siinä vaiheessa, kun Aaro on yhteydessä puhelimitse Yhdysvaltain presidentin kanssa. Kirja oli kokonaisuutena viihdyttävä ja positiivinen lukukokemus.

Referaatti uutisesta "Pekingin ilmanlaatu huonompi kuin ikinä ennen"

Ylen toimittaja Anniina Wallius kirjoittaa uutisessaan "Pekingin ilmanlaatu huonompi kuin ikinä ennen" (Yle Uutiset 13.1.2013), kuinka Kiinan pääkaupungin Pekingin ilmanlaatu on heikentynyt erittäin huonoksi. Tekstissä kerrotaan, että turvallisen ilmanlaadun raja on ylittynyt 30 - 45-kertaisesti, eikä lukema enää mahdu edes mitta-asteikolle. Jos ilmassa olevien pienhiukkasten määrä ylittää 50, niin ilmanlaatua pidetään jo huonona. Uutisen mukaan Pekingissä pienhiukkasten määrä on kohonnut 900:aan. Wallius kirjoittaa, että Pekingissä on jo kyllä havahduttu ongelmaan, esimerkiksi siirtämällä raskasta teollisuutta muualle.

Yle Uutiset

Minä median käyttäjänä

Käytän mediaa päivittäin ja erittäin paljon. Ylivoimaisesti eniten käytän internettiä. Aamulla heti kun herään katson netistä, mitä maailmalla on tapahtunut, koulussa käytän nettiä ja kun tulen kotiin otan ensimmäisenä iPadin ja selailen netissä, eli minulla menee helposti pari tuntia päivässä netissä. Sanomalehtiä luen joskus ja yleensä selailen sen vain läpi, ellei siinä ole jotain kiinnostavaa, sillä uutiset luen yleensä netistä esimerkiksi Iltasanomien tai Iltalehden sivuilta. Televisiosta katselen yleensä iltaisin mitä sieltä sattuu tulemaan. Radioon en ole koskenut pitkään aikaan, jostain syystä sitä ei vain tule kuunneltua.

Referaatti Sami Sillanpään artikkelista "Wikipedia saa suitset"

Sami Sillanpään artikkeli: "Wikipedia saa suitset" (Helsingin Sanomat 30.8.2009) käsittelee Wikipediaan kohdistuvaa muutosta, jossa rajoitetaan Wikipedian artikkelien muokkausta ja ennen kuin teksti voidaan julkaista, jonkun kokeneista Wikipedian editoijista täytyy hyväksyä se. Sillanpään artikkelissa sanotaan, että tämä uusi käytäntö on alkuun vain kokeilu, mutta saksankielisessä Wikipediassa se on ollut käyössä jo vuoden.

Wikipedian alkuperäisen periaatteen mukaisesti kuka tahansa voi kirjoittaa sinne ja muokata siellä olevia artikkeleita. Sillanpää toteaa, että Wikipedian maine on kärsinyt virheistä, joita on syntynyt sekä vahingossa että häiriköinnistä. Esimerkkejä häiriköinnistä on esimerkiksi Robbie Williamsia koskevassa artikkelissa, jossa on kerrottu, että hän syö pubeissa kotieläimiä rahasta. On suuria tunteita herättäviä artikkeleita, joita suojellaan niin, ettei niitä voi vapaasti muokata esimerkiksi Michael Jacksonia ja Yhdysvaltain presidenttejä koskevat artikkelit.

Artikkelin mukaan Wikipedia on nyt yksi internetin käytetyimpiä sivustoja. Wikipedian tiedottajan Jay Walshin mielestä uudistuksen tarkoitus on ottaa valtaan kuuluvaa vastuuta. Sillanpää toteaa, että yksilönvapauden ja kontrollin suhde ei ole missään yhteisössä ongelmaton. Wikipediaankin on täytynyt luoda hierarkia ja esivaltaa, koska yksilön typeryys voi pilata joukkojen viisauden.

Minä

Moro! Olen Konsta, 16-vuotias lappeenrantalainen ja käyn Lauritsalan lukiota. Valitsin lukion, koska amiksessa ei ollut minua kiinnostavia linjoja. Koulumatkani on 6 kilometriä, jonka pyöräilen joka aamu, mutta talvella vaihdan bussiin.

Harrastan purjehdusta ja purjelentoa. Purjehdusta olen harrastanut jo 8 vuotta ja purjelennon aloitin viime kesänä ja nautin joka hetkestä sen parissa.Talvella en yleensä keksi juurikaan mitään tekemistä ja vapaa-aika menee Playstationia pelailessa tai jotain muuta turhaa tehdessä.. Matkailusta minä pidän erittäin paljon ja olen matkustanut perheeni kanssa melko paljon. Olemme viettäneet rantalomia eri Välimeren kohteissa ja kaupunkilomia esim. Lontoossa muutaman kerran ja New York on myös kertaalleen tullut nähtyä ja sinne haluaisin mennä uudestaan.

Koulunkäynnissä olen usein melko laiska, asiat tulevat kyllä tehtyä, vaikka joskus jäävät viime hetkeen. Lempiaineeni on varmaan englanti, mutta pidän myös reaaliaineista. Kirjojen lukemisesta en pidä lainkaan, luen niitä vain silloin kun on pakko.

Ja kun kuvia piti laittaa, niin tässä pari matkailukuvaa

Syyslomalla Köpiksestä Heathrowta kohti.

Big Ben

Rodokselta Helsinkiin TuiFly Nordicin siivin